8.4.2009

Lähemmäs

Tiistaiaamun valokuvakävelyn paluumatkalla innostun lähikuvista. Väsyneen lenkkini varrella pysähdyin katselemaan oksaan nostettua vaaleanpunaista lapasta. Valokuvattauna se näyttää lähinnä liftiä vaille jääneeltä yksinäiseltä liftarilapaselta. Tai liftaavalta tikku-ukolta.


Taloa, jonka ohi lenkkeillessä kuljen, ympäröi puuaita. Usein puuaidalla istuskelee lintuja, mutta tietenkään nyt kun olen kameran kanssa paikalla, niitä ei näy lähimaillakaan. Tyydyn testailemaan objektiivin lähikuvatarkennusta talon numeroon.

Väliaikaisen kotitaloni pihalla punavihreät metallikiikut välkkyvät kirkkaina. Testailen saanko tarkennuksen osumaan juuri sihteen kohtaan mihin haluan. Ihailen kamerani näytöltä värikästä kuvaa, enkä arvaakaan että myöhemmin laitan siitä kuitenkin blogiin mustavalkoisen version.

Kiikun luona kyyristelyn jälkeen nousen ylös ja huomaan pihassa törröttävän puutarhatontun. Inhottavia otuksia. Otan siitä viimeisen kuvan. Jo pelkästään tuon kuvan luulisi todistavan, että puutarhatontun kehittelevät posliinikuorensa alla inhottavia pieniä ideoita. Kuten vaikka maailman ideoita maailman valtaamisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti