17.4.2009

Katutaidetta joen toisella puolen


Jo pitkään olen suunnitellut erilaistan graffitien ja katutaideteosten kuvaamista muualla kuin Läntisessä keskustassa. Eteeni osuu täydellinen tilaisuus kehittää valokuvata mieluisiani kohteita ihan tositarkoitusta varten: ystäväni pyytää minut valokuvaajaksi Turun katutaidetta käsittelevään lehtijuttuun! Jes, todellista herkkua korvilleni. Toisaalta edessä on haaste: entä jos epäonnistun?


Päivän aikana tulee kuitenkin napsittua kuvia, jotka kelpaavat niin toimittajalle, kuin omaan blogiinkin. Yliopistonmäen Morrisseysta on hyvä aloittaa. Toiset luulevat tietävänsä varmasti kuvan henkilön olevan Morissey. Itse luulin sitä ensin Elvikseksi, mutta on pakko myöntää että kuva on kyllä hämmästyttävän paljon enemmän Morrisseyn näköinen. Kerran seikkaillessani Turun Teräskadulla (se on aivan toinen tarina) törmäsin täsmälleen samanlaiseen kuvaan. Tosin sen kuvan alla oleva signeeraus saattaisi paljastaan jotain enemmän. Otan siis Teräskadun Morrisseyn tulevaksi kuvauskohteekseni.


Katutaidetta käsittelevässä jutussa ei tietenkään voi ohittaa Posankkaa. Muistan usein kritisoineeni autoteiden läheisyyteen asetettuja tilataideteoksia tylsiksi abstrakteiksi peltipaloksi. Siksi nähdessäni Posankan ensimmäisen kerran järkytyin. En tiennyt mitä ajatella tästä valtavasta vaaleanpunaisesta possun ja ankan risteytyksestä. Viimeistään tällä kuvausreissulla koen heräämisen Posankan erikoiselle kauneudelle. Sehän on kuin pop-taidetta. Haluaisin muuten kovasti päästä Suomi-roadtripille, niin että voisin kuvata kaikki mielenkiintoiset moottoriteiden varsille rakennetut tilataideteokset.


Kuvattuani ennätysmäärän graffiteja (liitän ne tänne omaksi kokonaisuudeksi myöhemmin) on keskustan patsaiden vuoro. Joskus vuosia sitten Ruotsin matkalla innostuin kuvaamaan patsaita taivasta vasten. Mielestäni ilman jalustaa ja ne näyttävät jylhemmiltä ja uljaimmilta.


Naista ja miestä kuvaavassa tarsastajat-patsasta on hauska katsella eri puolilta. Kuvassa, jossa mies on yksin, hän näyttää ylpeältä yksinäiseltä ratsastalta. Toiselta puolelta kuvattaessa näkyy myös nainen ja miehen ilme näyttää huolestuneelta: "Hei, eihän sulla nyt oo varmasti mitään hätää siellä hevosen selässä...?"


Matkalla hämmästelen sitä, että Turussa kevät on huhtikuussa jo pitkällä, kun taas vanhalla kotipaikkakunnalla ihmiset rämpivät vielä lumikinoksissa. On siis pakko kuvata leskenlehti muitoksi Turun ihanasta keväästä.


Päivän haasteellisimmaksi kuvauskohteeksi paljastuu Kauppakorkeakoulun pihan kotkapatsas. Patsaan ympäristän rakennukset tekevät taustasta levosttoman ja muutenkin patasas erottuu pihassa huonosti. Tosin leikkimällä rajauksilla ja kuvaamalla korkeakoulun valkoista seinää vasten patsaan saa jotenkin esiin. Taiteilija on muuten erikoistunut tekemään eläinpatsaita, joissa, joissa hahmot ovat kiinni toisissaan päälleikkäin. Samanlaisia on huoneellinen Turun Taidemuseossa, mutta en nyt muista taiteilijan nimeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti