22.3.2009

Sininen kasetti

Päivä on kulunut uuden kamerani ostamisesta. Ihmettelen vieläkin sen tehoja ja mahdollisuuksia. Päätän laittaa ystäväni uuteen haasteeseen. Otan kaulusta pois onnen kaulakoruni ja asetan sen valkoiselle paperille. Nostan kameran etsimen silmieni eteen ja kurkotan lähelle paperin päällä lojuvaa kaulakorua Zoomaan niin lähelle, että en hetkeäkään usko kamerani kykenevän tallentamaan selkeää kuvaa. Salama nousee, painan laukaisinta. Katson näytölle ilmestyvää kuvaa ja kiljun onnesta. Lähikuvaamisessa kamera ei ainakaan ole rajoitteinen.

Siirrän kuvat koneelle ja perehdyn uusien kuvien editointi mahdollisuuksiin. Kuvien ollessa suuria tiedostoja voin rajata kuvia uskomattoman pieniin yksityiskohtiin. Innostun leikkimään kuvilla kasettikaulakorustani ja kokeilen sille eri värivaihtoehtoja. Loppujenlopuksi pidän kuitenmin eniten alkuperäiestä sinisestä väristä. Istun tietokoneella tunteja myöhään yöhön asti. Päätän aloittaa uuden kuvablogin vanhan rinnalle. Kuvaamisen lisäksi en malta olla kirjoittamatta kuvaamisesta ja sen sen synnyttämistä uusista ajatuksista. Kuvaaminen ei ole vain maailman tallentamista vaan myös tapa katsella maailmaa. Editoin yhden kasettikaulakoru -kuvan blogille otsikoksi ja käytän taas tunteja blogin ulkonäön hiomiseen. Työn jälkeen nukahdan onnellisena. Taas yksi eri aiheinen ja erinäköinen blogi tuomassa esiin tapaani tarkastella maailmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti